Eli menin kerran terkkarille, koska en saanut unta ja selvisi, että olin laihtunut entisestä punnituksesta, josta oli 4kuukautta 7kiloa ja terkkari sopis Päätin laihtua lisää ja vähensin aina syömisiä ja lisäsin liikuntaa, liikunnasta tuli jokapäiväistä ja pakotin itseni siihen aina, vaikka kipeänä. En välittänyt muusta, halusin vain olla laiha, muut olivat mielestäni kauniita ja minä ainoa possu joukossa(niin kuin nykyäänkin).

Kuukauden päästä olin laihtunut kuukaudessa yli 8kiloa ja en syönyt mitään, join hyvin vähän ehkä lasillisen päivässä. Terkkari lähetti minut ambulanssilla sairaalaan, jossa jouduin osastolle enkä oikein tajunnut mitään silloin. Sen jälkeen tuli niitä kamalia sääntöjä: ei saa liikkua, ja sitten on pakko syödä listan mukaan, jonka ravintoterapeutti teki. Ja nyt juon aamuisin vettä, jotta paino näyttäisi tarpeeksi että pääsen osastolta pakoon sairaalan tiloihin liikkumaan. Yritän liikkua salaa kaiken syömäni. Olen onnistunut siinä melko hyvin, koska olen täällä laihtunut parhaimmillaan 45kiloon(tosin on täytynyt juoda paljon vettä). Joudun syömän tajuttoman paljon ja ei se paino paljoa kerro, sillä olen edelleen löllyvää läskiä, aivan joka puolelta!

Tästä on hyvä aloittaa blogini. Yritän kirjoittaa tänne tunnelmiani sairaalasta ja kaikkea, miltä musta tuntuu ja, mitä olen tehnyt. Luultavasti myös kerron melko usein, mitä minun on aina päivässä tarvinnut syödä. Olen suunnilleen tämmöinen, en oikein osaa enkä halua muuksi muuttua, vaikka kuka tahansa yrittäisi muuttaa minua.