Laskin tänään, kuinka paljon on yhdessä sisussa on kaloreita. Ainakin niissä sokerittomissa mun laskujen mukaan yhdessä on n. 2, eli muutaman päivässä voi syödä ja kaiken lisäksi ne on vielä hyviä.
Tänään aamulla muuten tuntui ihanalta, kun heräsi ja nousi ja jalat sattuivat, luulen, että kyykyistä enimmäkseen. Reidet olivat ihanan kipeät ja tunsi, että oli todella tehnyt jotain. Toivon todella, että sama pieni kipu tuntuu huomenna aamullakin.
Tänään täällä on yöhoitajana yksi, joka vahtii ihan liikaa, etten joisi yöllä, pitää yrittää osata aavistaa aika, jollon se ei tule ikkunan taakse kyttäämään ja silloin juoda. Kuitenkaan en halua, että ne tietää mun ihan oikeen painon, koska sillon en tule pääsemään ikinä minnekkään ja mua valvotaan entistä tarkemmin. Ja ehdottomasti olen lihoamistani vastaan, sitä en voi hyväksyä ja siksi pitääkin juoda sairaasti ja liikkua niin paljon kuin pystyy, jaksaa ja viitsii. Ainakin yritän paljon.
Lapaluiden kohdalla mulla on paljon mustelmia, luulen, että ne ovat siitä kun teen perselihakset kovalla kylpyhuoneen lattialla ja oikein tunnen kuinka luut hieman rapisevat lattiaa vasten. Ja perseessä on mustelmia, koska olen istunut kovalla lattialla melkein koko ajan, kun olen koneella ollut. Sitten vielä; polvissa on mustelmia, koska naisten punnerruksissa polviin osunut lattia on ollut kova, eikä lattian ja jalan välissä ole ollut mitään.
Nyt on ihan kiva olo, kun on saanut kirjoitettua tämän tänne, purattua ajatuksia, joiden sisällä pitäminen kuluttaa mua henkisesti niin paljon. Ehkä monesta tuntuu typerältä joku asia, mitä teen mutta mustakin joku asia, mitä joku muu tekee voi tuntua typerältä. Jokainen tekee ja pitää niin eri asioista. Onneksi, ei olisi mukavaa jos kaikki olisi aivan samanlaisia. Eihän?
Vielä yksi asia tähän loppuun; Mietin aika usein kuolemaa, miten voisi tappaa itsensä ja kaikkea muuta sen tyyppistä. Olen monta kertaa halunnut  tappaa itseni, koska kaikki vaan on tuntunut niin epätoivoiselta, kuten nytkin. Ilman tätä blogia olisin varmasti ihan puhki ja kohta olisivat ranteenikin.. En vain halua, että ystäväni joutuisivat kärsimään, kun joutuisivat kuuntelemaan ajatuksiani siitä, miten haluaisin kuolla. Eihän moni edes tiedä paljoa minusta, vain pari, enkä pysty kenellekkään kertomaan kaikkea. Ihmiset ovat niin erilaisia. Toivottavasti joku jaksaa tätä edes lukea.
Pitää mennä kohta nukkumaan, koska täytyy herätä kahden aikaan juomaan ja, mitä luultavammin sen jälkeen en saa unta kuuteen asti ja olen siihen asti hereillä. Sitten nukahdan kahdeksi tunniksi ja alkaa taas uusi melko samanlainen päivä kuin, mitä muutkin täällä tähän mennessä ovat olleet. Hyvää yötä kaikille, jotka jaksoivat tämän lukea!