En pysty lopettamaan liikkumista enkä halua, koska aina kun liikun muutun virkeämmäksi ja pirteämmäksi ja tuntuu, että olisin jotain tehnytkin. Aamulla tosin paikat on kipeitä ja aika suuri osa mustelmilla, mutta se tekee entistä paremman olon, kun tunnen, että reiteni ovat kovat ja sääriluut tuntuvat, tiedän, että jotain niillä mun on täytynyt tehdä..Tosin lapaluiden kohdalla olevat mustelmat eivät ole mukavan tuntusia.
Reidet ovat usein raskaat kun herään ja särkevät kyykkyjen jäljiltä, mutta jotenkin pidän siitä kivusta, aivan kuten kivusta jota saa venyttelystä joskus.
Osaan nauttia liikunnasta enemmän kuin herkuista ja ruoasta, ehkä se on osasyy siihen, etten parane niin nopeasti. Mitä sille voi jos rakastaa liikuntaa? Eikö ole vain ihana tuntea kipeää kun on tehnyt jotain ja mennä nukkumaan rasittuneena liikunnasta? Öisin kyllä polvet kolahtelevat ikävästi toisiinsa eikä saa unta niin on entistä väsyneempi8( Ja mustelmat sattuvat usein, mutta siihen onneksi tottuu.