Mielestäni melkein kaikki ruoat ovat pahoja, vaikka ne maistuisivatkin hyviltä suussani, ne kuitenkin muuttuvat pahanmakuisiksi, kun mietin että joudun syömään niitä. Leipäkin on aika hyvää, kunhan siinä ei ole paljon kaloreita. Ja jos en tiedä kalorimäärää minusta on ahdistavaa, etten tiedä montako kaloria oikein suuhuni laitan. Yritän liikkua kaiken,  mutta on vaikeaa kun ei tiedä, paljonko kaloreita on syönyt. Painopäivyri antaa jotain suuntaa sille, mitä on syönyt.
Ennen rakastin suklaata, lakua, sipsejä, ranskalaisia, hampurilaisia, kotiruokaa ja herkkuja. Nyt inhoan melkein tuota kaikkea, ellei se ole vähäkalorista ja- rasvaista. En pysty ajattelemaan vain makua, ajattelen terveellisyyttä ja kaloreita. Rakastan osaa hedelmiä, mutta esimerkiksi banaani on hyvää suklaajäätelön kanssa, mutten enää pidä rasvaisesta jäätelöstä enkä banaanista, koska siinä on paljon paljon kaloreita. Mandariini sen sijaan on melkoisen hyvää, kaikin puolin. Milloinkohan minusta tuli tällainen?
Onko ketään muuta, joka olisi yhtään samanlainen? Eli, onko joku yhtä onnettomassa tilassa...
Minulla on pakkomielle pestä hampaat aina, kun olen syönyt, jotta edes vähän syömästäni, joka on takertunut hampaisiini lähtisi pois enkä nielaisisi sitä ja lihoisi. Sitten on toinen pakkomielle, jota en paljasta. Ja kolmas, joka on liikkuminen; en voi olla liikkumatta, koska silloin tunnen huonoa omatuntoa siitä, kun en oel liikkunut sitä, mitä olin suunnitellut liikkuvani. On vain pakko liikkua ja yrittää kuluttaa kaikki, jonka nämä idiootit minulle täällä syöttävät pakolla.