Mut siirretään sinne 2. kesäkuuta ja siellä oli aika paljon erilaisempaa, kun täällä sairaalan osastolla. Siellä ei ollu niin sairaalamaista ja vähän saman ikäsiä, eikä kaikki mitään rääkyviä pikkuvauvoja, joiden kanssa ei voi puhua. Ohjelmaa siellä oli jonkun verran, leivontaakin oli joku päivä ja mä rakastan leipomista.
Sinne ei saa viedä mitään lasi-tai teräesineitä, ei saa ottaa omaa kännykkää vaan sen paikan puhelimella soitella, eikä siellä saa olla omaa konetta, siellä on vaan yhteinen yks tietokone, jossa on netti.. Eli sillon en varmaankaan pääse tänne kirjoittelemaan niin usein.
Toisaalta on kiva päästä sinne, koska tämä paikka on jo muuttunut niin ahdistavaksi, mutta toisaalta, koti olis kuitenki se kaikista paras paikka, tietenkin. Siellä on niin kamalan tiukat säännöt, vaikkei niin sairaalamaista olekaan.
Siellä oli myös yksi lukollinen huone, jonka se hoitaja näytti, siellä oli sänky, jossa oli remmit. Jos tarvitsisi rauhoittaa jotakuta se iskettäisiin siihen sänkyyn, niihin remmeihin kiinni, ettei pysty liikkuman..Kuulemma neljässä vuodessa sitä on tarvinnu käyttää kaks kertaa.
Ihan ok paikka, mielummin ehkä siellä kun täällä. Niin oli siellä biljardipöytäkin ja pari tv:tä ja pleikkari.
Videoita kuulemma noin sata.
Sen huomaa sitten, onko kamala vai ihan hyvä paikka, kun sinne kahden viikon päästä pääsee.
Toivottavasti siellä on parempi olla kuin täällä, ei sais ahdistaa niin paljoa.