Tää paikka tuntuu paljon vapauttammalta, ettei olis mitään pakollista liikuntaa. Jos vaan liikun niin se on vapauttavaa, kun täällä on huomannut, etten syö välttämättä aivan sairaasti, koska muutkin mun ikäset syö suunnillen saman verran, muttei kuitenkaan liiku normaalia enempää. Silti joskus tulee pakottava tarve liikkua niin paljon. Tuntuu, että on parempi olla, kun on pakottanut itsensä tekemään tietyn määrän. Ja illalla on ihana mennä nukkumaan, kun paikat on kipeät ja oikeasti väsyttää.

Katsoin hieman papereita niin paino oli tänään 44 piste jotain. En pidä enää niin tärkeänä laihtua, ainakaan nyt. Riippuu miltä seuraavana päivänä aina näytän.. Se on niin monesta asiasta kiinni. Täällä hoitajat ei oo kyyläämässä kun syön ja saan syödä muiden seurassa niin se on paljon vapaamman ja normaalimman tuntusta, enkä ole ainoa huoneessa, joka nielaisee ja jokainen kuulisi vain sen nielaisun. Tosin on sitli masentavaa ajatella, että mulla on kesäloma..Ei tää täällä ole vittu mikään kesäloma! Onneksi on muitakin nuoria ja ne tajuaa ja ajattelee samalla tavalla. Nyt ei kukaan oo puhunutkaan painosta eikä syömisestä niin se ei stressaa. Oon huomannut, että kun niistä ei puhuta liikaa elämä tuntuu mukavammalta ja mulla on paljon parempi olla.

Silti masentaa täälläkin olla, mutta parempi tämä on kuin TYKS. Että niin juu, ei ole niin kamalaa, ei pinnallista, eikä tuijoteta vain numeroita. Ja voin päästä perjantaina viikonlopuksi kotiin8) Paino otetaankin onneksi vain kaksi kertaa viikossa.