Heräsin kahdelta yöllä juomaan vettä ja vasta puoli seitsämän aikaan sain uudelleen unta. Jouduin juomaan 9pullolista vettä. Se tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja siitä tulee paha olo, meinasin oksentaa. Mutta pakko niin on vain tehdä, jos haluan edelleen, ettei mua vahdita liian tarkkaan ja haluan edelleen harrastaa jotain liikuntajuttuja täällä salaa. On vain pakko kuluttaa. Siksi olen väsynyt. Olen väsynyt tähän kaikkeen, haluan jo kotiin en kestä täällä enää. En pysy hengissä täällä, kotona olisi niin ihana olla ja elää, mutta täällä jo yli neljä kuukautta..Koko elämäni menee tähän.
Tänään olen koko päivän koko ajan itkenyt, koska minun on oltava täällä ja en enää jaksa. Ihmiset ajattelevat, että olen vain yksi paska tahra tässä paikassa, mutten haluaisi olla. Olisi vain helpompi päästää irti elämästä, mutta miten aina kun sen meinaa tehdä kuitenkin perääntyy? Tämä itkeminen ainakin saisi jo loppua. Voitte kuvitella minusta, mitä haluatte, mutta olen vain kuitenkin loppupeleissä ihminen, joka on todella typerä, en sen enempää, mutta vähemmän voin olla.
Tänään isä tulee katsomaan, onneksi koska täällä on todella yksinäistä, kun ei ole ketään, kenelle puhua. Soittelen äidille pitkin päivää ja me puhutaan aina aika kauan puhelimessa, kun mulla on vaan tarve saada puhua. Ja tästä en voi puua kenellekkään, koska muuten mua pidetään hulluna. Ja aino ystävä, joka tästä mun oikeasta elämästä tietää ei enää jaksa mua ja siksi en voi hänellekkään enää oikein puhua. Ei vain ole ketään.