Tuli mieleeni, että yhtenä päivänä kun pääsin sairaalasta kotilomalle(lomalle pääsin kolmeksi päiväksi) ahmin. Silloin ahmisin, koska minun teki mieli makeaa. Koko päivänä söin pikapuuroa puoli pussia, twix-patukan, jäätelön, kuivattuja aprikooseja. Siksi seuraavana päivänä otinkin kevyemmin ja söin vain pienen suolaisen salaatin.

Muistan, että silloin kun olin kotona huonossa kunnossa, enkä syönyt, etsin netistä kuvia kaikista herkuista, hyvistä suolaisista ruoista ja leivotuista, koska minun teki niin mieli, mutten voinut syödä mitään. Ne kuvat löysin tässä yksi päivä yhdestä kuvakansiosta koneeltani ja ne ovat todella hyvännäköisiä, vieläkin. Mutta nyt vain ihailen niitä, nyt minun ei tee mieli syödä niitä kaikkia, niin kuin silloin. Silloin en vain syönyt.

Mietin kun olin suihkussa, miten tähän todella päädyin. Mistä tämä kaikki alkoi? Minusta siihen oli monta syytä, ei vain yksi. Haluaisin syödä siten, miten syön, koska nyt ainakin söisin vähän. Mutta, kun pitää olla täällä ja täällä oleminen tekee vielä pahempaa, kun ahdistaa ja tuntuu, että tulen entistä sairaammaksi.
Ehkä en oikeasti alitajunnassani halua parantua. Haluaisin niin jotain selvyyttä! Kaikki on sekaisin!