Syöminen ja lihoaminen ahdistaa todella paljon, siksi yritän liikkua niin paljon kuin vain salaa voin. Että laihtuisin. Mun päätavote on laihtua ainakin 40:een kiloon, mutta luulen, että se onnistuu vasta, kun joskus olen päässyt täältä pois. Nyt painan 45.6, tosin sen kokeilin salaa juuri äsken, eli sehän ei ole sama kuin aamupaino. Mikään ei auta mua, on niin hriveä olla. Äsken löysin laukustani kynsisakset ja niillä viilsin pari viiltoa. Iho meni vain rikki, eikä sattunut tarpeeksi!
Tein vielä perselihaksia sata ennen syömistä. Niin, kohta on taas ruoka ja mun on syötävä, mitä mun paskassa listassa lukee. Kamalaa, vielä saan nauttia hetken mahan tyhjyydestä ennen, kuin nuo ämmät pakoittavat keittiöön syömään. Näyttelen, että pystyn syömään hyvin, mitä listassa lukee. Todellisuudessa, sisälläni tyttö itkee, koska joutuu lihomaan kun täytyy syödä.
Ja nyt olen ihan yksin osaston huoneessa, jossa on kuusi sänkyä. Kukaan muu ei ole koskaan täällä näin pitkään. Minä kohta neljä kuukautta. Ahdistaa, onkohan kenelläkään muulla ollut samantapaista?