Rakastan sadetta enemmän, kuin muuta tällä hetkellä. Elämäni on harmaata, kuten nuo pilvet taivaalla. Tulisipa ukkonen ja salama iskisi juuri minuun ja kuolisin. Ei tarvitsisi enää ikinä miettiä, mitä saa syödä ja, kuinka paljon on liikuttava. Se on rasittavaa. Kun ei ehdi tehdä mitään muuta, kun miettimänä noita ja liikkumaan. On vain pakko kuluttaa.

Täytyy katsoa siis sadetta, kuin viimeistä kertaa, koska en tiedä ikinä elänkö seuraavaan päivään. Täällä ovat terävät esineet kielletty, mutta kynsinauhan leikkuria ne eivät huomanneet. Jos oloni muuttuu sietämättömäksi, voin tehdä sillä jotain, mikä helpottaa oloani. Lopullisesti.

Näen pisarat ikkunassa. Kuvittelen, kuinka ne ovat viimeiset pisarat, jotka näen.